Suometsän hoitohankkeessa on kyse ojitetun suometsäalueen kokonaisvaltaisesta käytön suunnittelusta ja toteutuksesta. Tähän sisältyy metsänhoito- ja hakkuutarpeiden määritys, vesitalouden hallinta, ekologisten näkökulmien tarkastelu ja hiilitaseeseen liittyvät kysymykset.
Suometsän kokonaistarkastelu kattaa eri työlajit
Ojitetun suometsäalueen kokonaistarkastelu on suositeltavaa myös ojien kunnostuksen ja vesiensuojelutoimenpiteiden tehokkaan toteutuksen takia. Varsinkin laajoilla suoalueilla metsänomistajia on tavallisesti useita, jolloin yhteishanke on suositeltavin toteutustapa.
Suometsän hoitohankkeen tavoitteena on hoitaa yhdessä hankkeessa suoalueen metsiköt hyvään kasvukuntoon ja minimoida haitalliset ilmasto-, vesistö- ja luontovaikutukset. Mahdollisia toimenpiteitä ovat:
- puunkorjuun kulkuyhteyksien varmistaminen
- metsänhoitotyöt sekä hakkuut joko jaksolliseen tai jatkuvaan kasvatukseen tähdäten
- vesiensuojelurakenteet ja ojien kunnostus
- tuhkalannoitus
- vapaaehtoisesti suojeltavien alueiden kartoitus (METSO)
- ennallistaminen.
Toteutuksen organisointi
Suometsän hoitohankkeen suunnittelu edellyttää vahvaa ammattiosaamista, organisointikykyä ja useiden toimijoiden yhteistyötä. Onnistumisen edellytyksenä on hyvä suunnitelma, toimiva johto, selkeät vastuut ja sovittu aikataulutus. Kokonaisvaltainen pakettiratkaisu on metsänomistajalle kokonaistaloudellisin vaihtoehto suometsän kasvun varmistamiseen.
Suometsän hoitohankkeessa on mahdollista saada työn toteutuksessa synergiahyötyjä, jos hankkeessa on vain yksi taho, joka vastaa sekä kulkuyhteyksien rakentamisesta, puun korjuusta, lannoituksista että ojien kunnostuksesta ja näissä tarvittavien palveluiden hankinnasta. Näin alue on tuttu, terminaaliaikaa säästyy ja koneiden siirto jää vähemmäksi.
Yhteishankkeen etuja suometsän hoidossa
Suometsien hoito yhteishankkeena tuo metsänomistajille monenlaisia hyötyjä, kun eri toimenpiteet pystytään toteuttamaan laaja-alaisesti ja toisiinsa kytkettynä.
Kulkuyhteydet
- Hyvät kulkuyhteydet mahdollistavat kustannustehokkaan metsänhoidon ja puunkorjuun.
- Rakennetut kulkuyhteydet palvelevat myös metsän virkistyskäyttöä.
Harvennus
- Hoidettuna suometsä antaa paremman tuoton. Talouden kannalta ainakin yksi harvennuskerta on jaksollisessa metsänkasvatuksessa yleensä paikallaan.
- Harvennus ei lisää puuston kokonaistuotosta, mutta sillä voidaan parantaa puuston laatua ja arvokasvua. Harvennuksella kasvu ohjataan parhaisiin puihin ja edistetään niiden elinvoimaisuutta ja järeytymistä.
Lannoitus
- Lannoitus lisää puuston kasvua ja nopeuttaa sen järeytymistä arvokkaaksi tukkipuustoksi.
- Lannoituksella turvataan puuston kehitys ojitetulla suolla, jos maaperän ravinnetalous on epätasapainossa.
- Lannoituksella aikaansaatava kasvureaktio on merkittävä vielä Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin kolmion oloissa runsastyppisillä soilla.
- Lannoituksesta vesistöille aiheutuvaa haittaa voidaan ehkäistä tekemällä oikeat ratkaisut kohdevalinnassa, toteutusajankohdassa sekä lannoitevalinnassa ja lannoitteen annostusmäärässä. Lannoitteiden levityksessä otetaan huomioon ojat, pienvedet ja vesistöt sekä niiden suojakaistat.
Ojien kunnostus
- Ojien kunnostus lisää puuston kasvua ja kokonaistuotosta, jos ojitetun alueen vesitalous ei ole toimimattomien ojien tai haihduttavan puuston määrän vuoksi kunnossa. Kuivavaraksi riittää kuitenkin 30-40 cm kasvukauden lopulla.
- Kunnostuksen on arvioitu lisäävän puuston kasvua 0,2–1,8 m³/ha/vuosi.Kojola, S. 2009. Kohti hyvää suometsien hoitoa – harvennusten ja kunnostusojitusten vaikutus ojitusaluemänniköiden puuntuotokseen ja metsänkasvatuksen taloustulokseen. Dissertationes Forestales 83. 67 s. + 4 osajulk. Lisäkasvun määrä vaihtelee kasvupaikan, lähtöpuuston määrän ja sijainnin mukaan.
- Vesistöille aiheutuvaa haittaa voidaan ehkäistä kaivettavien ojien tarveharkinnalla, kaivu- ja perkauskatkoilla, oikein mitoitetuilla vesiensuojelurakenteilla sekä oikealla kaivujärjestyksellä. Ravinteita ja turvemaan hienoainesta saadaan kiinni pintavalutuksella ja kosteikoilla. Niiden tekeminen edellyttää valuma-aluekohtaista tarkastelua ja siten tavallisesti useiden metsänomistajien yhteistyötä.
Vapaaehtoisesti suojeltavat alueet
Metsänomistaja voi saada korvausta suometsistään myös tarjoamalla METSO tai HELMI-ohjelmiin soveltuvia monimuotoisuudelle tärkeitä kohteita suojeluun. Erityisen kannattavaa tämä on puunkorjuulle hankalissa ja kalliissa kohteissa, kuten pitkään käsittelemättä olleissa suosaarekkeissa.